On niin kiire juosta, ettei ehdi hypätä pyörän selkään. Tämä kuvastaa aika hyvin monen yrityksen tilannetta tekoälyn kanssa. Tahtoa ehkä olisi, mutta arki vie mukanaan. Ympäristö ja sen luomat edellytykset vaikuttavat paljon siihen, miten hyvin yksilö pystyy hyödyntämään uusia mahdollisuuksia. Jos työpaikalla pääsee oikeasti käyttämään tekoälyä arjessa, oppii nopeasti ja paljon. Etenkin silloin, kun mukana on kannustusta, koulutusta ja hyvät työkalut. Kyky hyödyntää uusia mahdollisuuksia kehittyy ihan eri tahtiin kuin paikassa, jossa AI:ta ei vielä juuri käytetä. Mietin usein, että johtajana mun tärkeimpiä tehtäviä on huolehtia siitä, että porukalla on eväät kehittyä ja pysyä mukana muutoksessa. Se on tärkeää yrityksen kilpailukyvyn kannalta, mutta myös yksilön näkökulmasta. Millaiset eväät tulevaisuuteen pystytään ihmisille tarjoamaan. Ja sen eteen pystyy johtajana tekemään lopulta aika paljon. Meillä tämä on tarkoittanut esimerkiksi tällaisia asioita: ✅ Keskustelua siitä, mihin maailma on menossa ja mitä fiiliksiä se herättää. Tekoäly herättää paljon tunteita, ja muutosta ei synny ilman että niistä puhutaan. ✅ Mahdollisuutta käyttää ja testata uusimpia työkaluja ja koulutusta niiden käyttöön. ✅ Selkeää viestiä siitä, että tekoälyn oppiminen on prioriteetti. Ja sen mukaista ajankäyttöä. ✅ Yksilötason tukemista. Jokainen kehittyy omaa polkuaan ja omaan tahtiinsa. Tekoälyosaaminen ei synny sattumalta. Se vaatii tilaa, aikaa ja suunnan.