Viime päivinä somessa on kiertänyt Shopifyn toimitusjohtajan AI-memo, jossa hän linjasi: “Before asking for more headcount and resources, teams must demonstrate why they cannot get what they want done using AI.” Vaikka linjaus on ehkä jyrkähkö (vai onko?), ja viittaa tekoälyyn, teema on relevantti ihan ilman AI:takin. Ajatus voisi yhtä hyvin kuulua näin: ennen kuin rekrytoit, pitäisi pystyä perustelemaan, miksi tarve ei ratkea paremmalla priorisoinnilla, prosessien kehittämisellä tai automaatiolla? Ja miten pysyvä rekrytarve on? Olen itse käynyt muutama vuosi sitten läpi oppimatkan, jossa innostuin rekrytoimaan aivan liian etupainotteisesti. Tilanteissa, joissa todellinen ongelma ei ollut työvoiman puute, vaan tehottomat prosessit ja epäselvä priorisointi. Lisää ihmisiä perustassa, jossa on korjattavaa, harvoin johtaa toivottuun kasvuun. Ja kun lopulta joutuu toteamaan, ettei rekry ollut kestävällä pohjalla, seuraukset eivät koskaan osu vain omaan nilkkaan. Se on ollut mulle kova, mutta arvokas oppi. Kasvun keskellä henkilöstömäärä alkaa helposti tuntua onnistumisen mittarilta. On kiva sanoa, että “meitä on jo 10/20/30”. Ja totta kai rekrytointi on olennainen osa kasvua. Oikeat ihmiset mahdollistavat älyttömän paljon. Mutta rekry ei itsessään ratkaise ongelmia. Jos pohja on epäselvä tai prosessit sakkaa, uudet ihmiset eivät korjaa sitä. Silloin kasvu voi jopa peittää ongelmat, jotka olisi pitänyt kohdata ensin. Pääsin muuten pitkästä aikaa tekemään uuden rekryn muutama viikko sitten. Toukokuussa saadaan tiimiin vahvistusta; ja tällä kertaa pohja on kunnossa. 😊