Viikonloppuna huomasin olevani elävä esimerkki nykyaikaisesta ostoprosessista. Ensimmäisen älykelloni hankinta eteni muun muassa TikTokin ja tekoälyn avulla eli tavalla, joka olisi ollut mahdoton vain joitain vuosia sitten. 🔎 Aloitin prosessin Googlesta, jonne kirjoitin “naisten älykello”. Vaihtoehdot vilisivät silmissäni, joten jotain rajausta oli tehtävä tai uppoaisin tähän suohon. 🤖 Avasin ChatGPT:n ja aloitin deep researchin listaamalla toiveeni. Aikansa ruksutettuaan tekoäly ehdotti muutamia vaihtoehtoja eri brändeiltä, mutta en silti täysin tavoittanut sitä, mitä etsin. 💬 Suuntasin seuraavaksi Garminin sivuille vain ja ainoastaan siksi, että entinen timanttinen kollegani on nykyinen garminilainen. Täytyyhän siis heidän tuotteidensakin olla yhtä timanttisia. 💎 Luottamus brändiin oli syntynyt jo ennen yhdenkään kellomallin näkemistä. 🏬 Piipahdin vielä Powerissa tutkimassa kelloja, mutta yksikään myyjä ei tullut oma-aloitteisesti apuun. Pieni nyökkäys ja “tässä on suosituin malli tähän hintaan” olisi ehkä riittänyt kauppaan, sillä olin kärsimätön ja aivan täynnä teknistä tilpehööriä. 📱 Kotona katselin vielä muutamat TikTokit tuotteesta, johon olin jossain matkan varrella päätynyt. Satunnaiset tiktokkaajat vaikuttivat olevan tyytyväisiä kelloonsa ja kello näytti videoilla hyvältä – se riitti minulle. 🛒 Päivän lopuksi tilasin kellon parhaaseen hintaan verkkokaupasta, jossa en ollut käynyt koko aiemman prosessin aikana. Se, mitä kutsumme ostopoluksi, onkin todellisuudessa digitaalinen flipperi. Kuluttaja kimpoilee alustojen välillä ja päätyy usein sinne, mitä emme osanneet odottaa. Markkinoinnin uusi normaali. Psst. olisin ollut ikionnellinen, jos eteeni olisi avautunut valmistajien sivulla “testaa, mikä älykello valikoimastamme sopisi sinulle” -testi osoittamaan oikeaan suuntaan.