Onko tekoälyllä tuotettu sisältö ongelma Googlen näkökulmasta? Ei. Mutta huonosti tuotettu sisältö on. Viime päivinä on puhuttu paljon Googlen tammikuussa 2025 päivittämästä ohjeistuksesta, jolla sen laatua arvioivat ihmiset (quality raters) tarkastelevat verkkosivujen sisältöä. Näiden ihmisarvioiden perusteella Google ei suoraan vaikuta yksittäisten sivujen sijoituksiin, mutta se hyödyntää palautetta algoritmien kehittämisessä ja laadun varmistamisessa. Google ohjeistaa arvioijia antamaan alhaisimman arvosanan sellaiselle sisällölle, joka on tuotettu ilman selkeää vaivannäköä, omaperäisyyttä tai käyttäjälle lisäarvoa – riippumatta siitä, onko sisältö tekoälyn vai ihmisen kirjoittamaa. Tekoäly mainitaan nyt ensimmäistä kertaa ohjeistuksessa nimeltä. Kyse ei ole kuitenkaan teknologian tuomitsemisesta, vaan sen käyttötavasta. Ja ennen kuin kukaan alkaa pelkäämään ajatusviivojen käyttöä: Google ei ohjeista arvioijia kiinnittämään huomiota siihen sisältääkö teksti tekoälymaneereita, vaan kiinnittämään huomiota sisältöön itseensä. Arvioijat tarkastelevat, vaikuttaako sisältö olevan tuotettu automaattisesti ilman selkeää tarkoitusta, omaperäisyyttä tai asiantuntemusta. Jos sisältö vaikuttaa massatuotetulta, yleisluontoiselta tai hyödyttömältä, se saa todennäköisesti alhaisen arvosanan. Hyvä sisältö voi aivan hyvin syntyä tekoälyn avustuksella. Kun mukana on ajattelua, editointia, kohderyhmän ymmärrystä ja yrityksen omaa dataa, tekoäly toimii loistavana työkaluna. Ei korvaajana, vaan kumppanina. Laadukkaimmat sisällöt nojaavat EEAT-periaatteisiin: kokemukseen, asiantuntemukseen, auktoriteettiin ja luotettavuuteen. Nämä eivät ole teknologiakysymyksiä, vaan sisältöstrategian ytimessä olevia asioita. Tekoälyn avulla laadukasta sisältöä voidaan tuottaa huomattavasti tehokkaammin ja parhaimmillaan jopa nostaa sisällön laatua. Herää vain kysymys: kenen mielestä massatuotettu, geneerinen diipadaapa-sisältö oli hyvä idea edes ennen tekoälyaikaa?